Nojatuoli

    Nojatuolin muodon muutos

Perimme edelliseltä asukkaalta (vanha mummeli), alkuperäisessä kuosissaan olevan nojatuolin, joka odotti vain uutta julkisivua. Aluksi tyydyin vain pitämään vanhaa valkoista lakanaa tuolin päällä, kun päällisen kuosi oli vasta mietintä vaiheessa. Kunnes sitten tajusin että eihän tämän uudenkaan päällisen tarvi olla se lopullinen, jota pidetään taas seuraavat 40-vuotta, niinkuin edellisiä. 

Tässä tuoli vielä vaiheessa.

Tässä näkyy vielä tuolin vanha päällinen (eli tuo roosa) ja alkuperäinen puuosien väri.

Näissä seuraavissa kuvissa tuoli kyllä näyttää jo ihan valmiilta, mutta todellisuudessa kaipaa vielä joihinkin osiin lisää maalia ja päälliskangasta ei ole helmasta vielä naulattu kiinni, kun pienet naulat loppuivat kesken.  :)

Melkein kuin upouusi tuoli

..ja ylhäältä

Tuoli takaa

Tarkoitus oli tässä tapauksessa häivyttää kokonaan vanha ja tuoda tilalle tätä päivää, eli ei entisöidä. Entisöintynä tämä nojatuoli olisi voinut olla kyllä hieno, mutta väreiltään meille aivan väärä. 

Tuolia tehdessä 2,5-vuotiaamme innoistui myös “hommien” tekemisestä. Eräänä kauniina aamuna kun tuoli oli juuri edellisenä iltana maalattu päätti poikamme ilmeisesti olla äidille avuksi ja laittoi samat työvaatteet päälle, kun äidillä oli ollut (näppylähanskat ja reinot). Harmikseni olin unohtanut vasaran “työtilojeni” lattialle ja sen seurauksena tuoli sai ikuiset muistot käsinojaan. Siihen saavat jäädä ja tuskin ovat viimeiset kolhut tässä tuolissa.